6.9.2008
1. Haluan olla kehittämässä vanhustenhuoltoa. Pelottaa vanhusten tulevaisuus. Miten se järjestyy, jos laitospaikkoja vähennetään? Tottakai vanhuksen on hyvä olla kotona niin kauan kuin toimintakyky on tallessa. Mutta entä sitten kun ei enää pärjää? Onko vanhuksen turvallisuus kotona taattu? Väestö ikääntyy. Täällä Mäntyharjulla vanhuksia jonottaa laitoksiin juuri siksi, kun eivät kotona pärjää.
Aina ollaan olevinaan tehokkaita ja säästetään, mutta mitä jos tilanne räjähtää käsiin. Kuka tietää?
Omaishoitajille on taattava mahdollisuus hoitaa omaistaan kotona ja myös pidettävä huoli, että omainen saa lakisääteisen oman vapaansa. Entä omaisten jaksaminen? Paljon on mietittävää.
2. Huoli hoitohenkilökunnan jaksamisesta
Hoitohenkilökunnalle ei henkilöstövähennyksiä. Taattava hyvä ja laadukas hoito. Hoitohenkilökunnan riittävä määrä takaa vanhuksille paremman hoidon, yksilöllisen ja inhimillisen hoidon. Nytkin alkaa olla jo niin kiire, että vain perustyön ehtii tehdä. Ei jää juurikaan aikaa viriketoimintaan, saati mihinkään ylimääräiseen. Pienikin väliin tuleva asia sotkee koko aikataulun ja henkilökunta joutuu koville. Mistä saadaan sijaisia? Hoitohenkilökunta tekee tuplavuoroa, vapaapäiviä… Henkilöstön jaksaminen heijastuu kaikkeen.
Sijaispula on huutava! Mietitään voiko olla pois töistä, kun ei saa sijaista. Ja kun olet puolikuntoisena töissä, voi siitä seurata vielä pidempi sairausloma. Ei työntekijän pitäisi sijaisista huolehtia, vaan olla hyvällä omalla tunnolla parantamassa itseään. Mutta kun sijaisia ei ole ja haluaisi että työt tulee tehtyä ja ei halua, että muut työntekijät kärsii sijaispulan takia.
Työ on muutenkin psyykkisesti ja fyysisesti raskasta ja pitää olla kaiken aikaa mukana työssään sydämellä. Täytyy huomata kaikki voinnin muutokset, jaksaa ja kannustaa vanhuksia omatoimisuuteen ja olla mukana tukemassa omaisia.
Ajatelkaa mitä voisi seurata henkilökunnan väsymyksestä. Hoidosta ja sen laadusta ei voi, eikä saa tinkiä!
Väsymyskin ajaa hoitajan sairaslomalle.
Henkilöstö on tärkeä pääoma.
3 .Perusturvan asioissa tiedotus tehtävä avoimemmaksi hoitohenkilökunnalle. Myös työntekijät haluavat tietää mitä tapahtuu. On hyvä kysyä henkilökunnan mielipiteitä ja tiedottaa kaikesta. Näin luottamus toimii joka suuntaan. Huhut pääsevät muuten nopeasti valloilleen ja rasittavat työilmapiiriä. Kunnan on kehitettävä kuntalaisten välittömän osallistumisen muotoja, jotta päätöksenteko saa luotettavuutta ja hyväksyttävyyttä, kun eri osapuolet sitoutuvat muutoksiin.
4. Perusterveydenhuoltoa ei saisi supistaa enää. On vaikeaa mennä Mikkeliin asti tiettyinä aikoina. Toivon, että päivystys jatkuisi Mäntyharjussa ja kuntalaiset saisivat aikoja halutessaan, ettei tarvitsisi mennä keskussairaalaan saakka päivystykseen tai ettei joutuisi vastaanottamaan kehoituksia mennä yksityisvastaanotolle.
5. Lapsiperheitten tukeminen. Ongelmien ennaltaehkäiseminen kodin ja koulun yhteistyöllä. Yhteistyön tulisi myös toimia, eikä niin, että perheitä syyllistettäisiin, vaan että ongelmien ratkaisut tapahtuisivat rakentavassa hengessä. Jokaisella on oma vastuunsa siitä, mitä sanotaan ääneen. Niin vanhemman kuin opettajankin sanominen kantaa hedelmää pitkälle, jos on antanut aidon tukensa. Sanomisilla voidaan myös viedä nopeasti lapselta itsetunto.
Entä koulukaverit sitten. Koulumaailma on julmaa. On myös puututtava koulussa sanalliseen kiusaamiseen. Sekin voi olla hyvin, hyvin julmaa. Eräs opettaja on ottanut tavakseen kerran kuussa tehdä nimettömän kyselyn, jossa kyselee tapahtuuko kiusaamista. Tämä on erittäin hyvä asia.
Myös vanhemmille lapsille olisi järjestettävä iltapäiväkerhotoimintaa, joilla molemmat vanhemmat käyvät vuorotöissä. Miten lastenhoito järjestyy esim. kolmasluokkalaiselle iltaisin? Eka ja tokaluokkalaisille on järjestetty seurakuntakerhoja ilapäivisin.Mutta entä jatko? Sitä ei ole? Lapsille ja nuorille turvallinen elinympäristö ja turvalliset aikuiset. Jokainen aikuinen on vastuussa lasten hyvinvoinnista!
Puhutaan vapaasta kasvatuksesta, ja kuitenkaan ei ole mitään verkostoa järjestetty niille, ketkä apua tarvitsevat. Myös muutenkin lapsenhoitoapua vaikka kotiin, että vanhemmat pääsevät käymään jossain joskus.
Ennen lapsiperheet saivat apua. Kaikilla ei ole nykyään tukiverkostoa ja sukulaisia auttamassa!
6. Nuorten ääni tulisi saada kuuluviin. Miten aktivoida nuoria kertomaan mitä he haluavat? Lisäksi mielentarveysongelmien ennaltaehkäisyn korostaminen ja väkivallan teoista kertominen heille, syyt ja seuraukset. Koulukuraattorin ja kouluterveydenhoitajan säilyttäminen Kyttälän koulussa on tärkeää. Kaikissa koulussa ei edes ole ko. ammattityhmiä. Puuttuminen ajoissa ongelmiin! Tässä tarvitsee sekä vanhempia että opettajia ja heidän hyvää yhteistyötään!
7. Mäntyharjun kunta voisi olla edelläkävijä ja korottaa roimasti perhepäivähoitajien palkkoja. He ovat jääneet todelliseen palkkakuoppaan! He tekevät tärkeää työtä meidän lapsiemme hyväksi ja he ansaitsevat sen palkan mikä heille kuuluu. Tietysti koulutus on otettava palkassa huomioon.
8. Rakennettava ergonomiset työlistat, eikä jatkuvaa ilta-aamu-ilta rytmitystä. Otettava huomioon myös työntekijöiden toiveet, kun on sitä muutakin kuuluisaa elämää…Henkilöstölle on luotava edellytykset perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen.
9. Lemmikkejä unohtamatta: Koirille oma, nimetty uimaranta Mäntyharjuun!
HALUAN PÄÄSTÄ VAIKUTTAMAAN!
